Perinteinen asetelma eri sukupolvien rahankäyttötottumuksia tarkastellessa on asettanut nuorison tuhlailevan osapuolen asemaan. Vallitsevan kulttuurin materialismia suosiva asenne antaa tällaiselle mielikuvalle perustellun lähtökohdan. Teknisten laitteiden ja ulkonäöllisten seikkojen tulee vastata senhetkistä muotia, jotta nuori tuntee yhteenkuuluvuutta ikäryhmäänsä nähden. Sosiaalisen median ja lähipiirin vaikutus korostaa trendien harjalla pysymistä, ja se taas puolestaan vaatii merkittävää rahallista panostusta. Korkeakorkoiset pikalainat (esimerkkinä Creditlaina) ja nettishoppailu altistavat helposti rahavaikeuksille. Mun talous -verkoston projektipäällikkö Jukka Moilanen pitää ongelmallisena nuorten tiedonpuutetta rahankäytöstä. ”Ensinnäkin suomalaisten pitää oppia puhumaan rahasta. Se on meillä edelleen tabu. Nuorilta tulee jatkuvasti viestiä, että he eivät saa riittävästi ohjausta taloutensa hoitoon”, Moilanen kertoo Helsingin Uutisten 13.10.2015 julkaistussa artikkelissa.

Aiemmista näkemyksistä poiketen nuoria vanhemmat henkilöt Suomessa käyttävät rahaa nuoria enemmän nettipelaamiseen. Tämä on hieman ristiriitainen tieto vallitsevaan käsitykseen. Jatkuvasti suosiota nostavat uudistuneet ja mobilissa toimivat nettikasinot houkuttelevat eniten yli 30-vuotiaita miehiä. Vastaavasti naiset eivät pelaa niin paljoa, mutta heidän paheensa on jatkuva nettishoppailu, joka näkyy eri kauppaketjujen omien luottokorttien käytön lisääntymisenä.

Viime vuosina tehdyt tutkimukset antavat kuitenkin myös osviittaa toisenlaisesta kehityssuunnasta nuorison rahankäytön suhteen. Vuonna 2015 tehty Näin Suomi Säästää -tutkimus kertoo, että nuorten kiinnostus säästämistä ja talousasioita kohtaan on kasvussa. Artikkelin mukaan vähän yli puolet alle 25 vuotiaista nuorista aikoo lisätä säästämistään. Ilmiöön on syynä yleisesti vaikeammat ajat taloudellisesti tarkastellen, ja se on edesauttanut säästämisen kehittymistä trendi-ilmiöksi. Suurimpina haasteina säästämiselle nuoret pitävät pieniä tuloja ja menojen suuruutta.


Vanhempia sukupolvia sen sijaan pidetään yleisesti säästäväisempänä ja harkitsevaisempana talousasioiden suhteen. Moni aikuisikään ehtinyt on oppinut harkitsevan rahankäytön tärkeyden 1990-luvun ja 2000-luvun lama-aikoina. Sama pätee sodan jälkeen syntyneisiin suuriin ikäpolviin ja heitä vanhempiin ihmisiin, jotka ovat perustaneet kotejaan ja tehneet työtä Suomen taloudellisten muutosten aikana. Poikkeuksiakin toki löytyy; Yle:n artikkelin 23.2.2016 mukaan työikäisiltä miehiltä rahankäyttö karkaa helpoiten käsistä. Maksuhäiriömerkintä löytyy 16 prosentilta 25–49-vuotiaista miehistä. ”Tämä on asennekysymys, halutaan tuote tai palvelu heti, ja maksetaan myöhemmin. Ostetaan useasta paikasta luotolla, ja näistä pienistä puroista muodostuu kokonaisuus. Ei lasketa sitä, mitkä ne tulot ovat suhteessa kustannuksiin”, Suomen Asiakastiedon liiketoimintajohtaja Jouni Muhonen kertoi Ylen aamu-tv:ssä.

Vanhempien, etenkin seniori-ikäisten ihmisten rahankäyttöä ohjaavat tunteiden sijaan tarpeet. Eläkkeiden pienuus, sairastelevuus ja korkea ikä asettavat rajoitteita ylelliselle elämäntyylille, ja pakollisten menojen jälkeen jäljelle jääneet varat sijoitetaan usein lapsiin tai muihin perheenjäseniin. Ostoksia tehdään vain tarpeeseen. Työikäisillä rahankäyttö on suorassa suhteessa työllisyystilanteeseen ja ansioihin; menoeriä syntyy lapsista, mahdollisista lainoista ja arkielämän yleisistä kustannuksista. Moni vanhempi pyrkii myös laittamaan rahaa säästöön paitsi pahan päivän varalle, myös lasten tulevaisuutta ajatellen. Yleisesti kotitalouksien kulutus on kasvanut 2000-luvun alusta lähtien. Kulutusta ohjaa siten paitsi talouden rahatilanne, myös meneillään oleva elinvaihe.

Mikäli tulevaisuudessa oman talouden hallintaan aletaan kiinnittää huomiota jo varhaiskasvatuksesta lähtien, tulee se todennäköisesti vaikuttamaan myös aiempien sukupolvien kulutustottumuksiin. Tietyt ikävaiheisiin liitetyt piirteet korostunevat aina olematta sen enempää riipuvaisia ajankohdasta kuin kansantalouden tilanteestakaan. Tärkeää lienee olisikin oppia suhteuttamaan rahankäyttönsä senhetkisiin ja tuleviin kuluihin mutta myös mahdollisiin ylimääräisiin tuloihin. Kuten vanha sanonta kuuluu, joka säästää saatuaan, sillä on tarpeessa tavaraa.

Lähteet: